Viimeinen asiakas poistui leipomosta jouluaattona kello 23.47 pitäen kuittia vielä lämpimänä lämpötulostimesta. Ulkona lunta alkoi reunustaa kouruun hajallaan olevia kuitteja kuin päivän kiireisen ilon paperijälki.
Mr. Dolan ei ollut suunnitellut pitävänsä kirjapainoaan auki. Mutta puolenpäivän aikaan kolmen korttelin päässä sijaitseva sairaala soitti-reseptipussien etikettitulostimeen, joka oli jumiutunut. Sitten nurkan takana oleva lelukauppa tarvitsi lahjakuitit viime hetken-ostoksille. Hämärän mennessä hänen vanhasta lämpötulostimestaan oli tullut naapuruston hiljainen yövuorotyöntekijä.
Se, mikä sinä päivänä kulki sen rullien läpi, kertoi tarinan, jonka Joulu kirjoittaa hiljaisissa paikoissa:
Erikoislihavoitulla kirjaimilla{0}}painetut reseptitarrat vanhuksille
Lelukaupan lahjakuitit, joissa jokaisen alatunnisteessa on käsin kirjoitettu lomaviesti
Liput kodittomien turvakodin jouluillalliselle, jokainen numeroitu kuin kutsu
Lähetystarra sotilaan hoitopakkaukseen, jonka viivakoodissa on perheen koko joulukuu
Kello 20.00 nuori kuljettaja kiiruhti sisään, lämpötulostin pyörään kiinnitettynä ja vilkkuu virhevaloa. "Tämä on viimeinen synnytykseni", hän sanoi hengästyneenä. "Joulukakku." Kun herra Dolan kalibroi tulostuspäätä uudelleen, ratsastaja näytti hänelle tilaushuomautuksen:Rouva Jenkinsille, joka on yksin tänä vuonna. Laula hänelle laulu.
Korjattu tulostin heräsi henkiin ja tulostaa tarran erityisen selkeästi. Kun ratsastaja lähti, herra Dolan huomasi hänen harjoittelevan ensimmäistä riviäHiljainen yöhänen hengityksensä alla.
Nyt, yksin kaupassaan, herra Dolan juoksi viimeisen testisivun. Lämpöpaperi ilmaantui tuoksulla heikosti, tutulla lämmön tuoksulla-osittain sähköä, osittain lupaavaa. Hän oli käyttänyt viimeistä "loma--luokan" paperia, jonka reunat olivat kohokuvioituja lumihiutaleilla, jotka olivat niin hienovaraisia, että ne näkyivät vain vinossa pidettynä.
Hän ajatteli kaikkia käsiä, jotka pitävät tämän päivän kuitit: sairaanhoitaja sovitti lääkkeet rannekkeeseen, lapsi löytää sukkahousuun kätketyn lahjakuitin, sotilas repi auki tuolla rapealla etiketillä merkittyä pakettia. Jokainen lipsahdus, ohut lämpösilta ihmisen sydämen ja toisen välillä.
Sammutettuaan valot hän jätti kuitin tiskille. Siinä luki yksinkertaisesti:TESTIPAINOS – HYVÄÄ JOULUA.Kirjeet tummuivat hitaasti, ikään kuin viesti olisi odottanut koko ajan tyhjässä paperissa, tarvinneen vain lämpöä ilmaantuakseen.
Ulkona lunta satoi edelleen hiljaisella kadulla, leipomon tyhjillä hyllyillä, sairaalan hehkuvilla ikkunoilla. Ja jossain kaupungissa kuljettajan lämpötulostin humisi käytävällä, sen vastapainettu etiketti tarttui pakkaukseen, jossa oli sokerin, jauhojen ja ystävällisyyden kera pieni pala jouluaamua.
Sillä loppujen lopuksi, emmekö me kaikki ole sitä? Armonkuitit, jotka on painettu lämpöhetkillä tavallisten päivien tyhjälle paperille, arvomme paljastuvat vasta, kun joku pitää meistä huolella.
Hyvää joulua. Olkoon elämäsi täynnä lämpöhetkiä-näitä lempeitä lämpöjä, jotka tekevät näkyväksi kuituihin jo kirjoitetun rakkauden.
